Yhdessä tehden :)

Kumppani, joka päättää aina puolestasi. 

Eikö kuulostakin ihanalta?

Aivan sama, särkeekö sinulla tänään päätä tai oli rankka työpäivä, koska naapureille on jo luvattu, että menette sinne tänään syömään.

Ja sinä, kyllä- juuri sinä- olet syypää, jos nyt teet asiasta ongelman. Sinullahan se kaikki helppous kumppanisi mielestä on, hän on järjestänyt ja sopinut puolestasi kaiken. Sinun ei tarvitse kuin mennä ja syödä hyvin ja muistaa hymyillä, olla kiltisti.  

Meni vuosia, että MINÄ päätin, mitä tahdon milloinkin hevosen kanssa tehdä. En kysynyt kertaakaan, yhdeltäkään niistä, tahtovatko ne tehdä sitä samaa juuri sinä päivänä.
En kysynyt edes, onko niillä hyvä vai huono päivä. 

Jos olin keksinyt vaikkapa jo koulussa, että tänään tahdon käydä ratsastamassa ja hevonen yritti tavatessamme viestittää jo taluttaessa, että tänään kannattaisi vain työskennellä maasta käsin tai suosiolla kysyä huomenna uudestaan, en kuunnellut.
Epäonnistunut ratsastus oli sitten tottakai hevosen vika.
Kenenkäs muunkaan? ;)

Oivallus, josta olen suuresti onnellinen, on yhdessä tekeminen, yhdessä päättäminen.
Ei tämä tarkoita, että hevonen saa viedä minua pitkin ojan pohjia, jos se on sen mielestä juuri tänään kivaa.
Se tarkoittaa, etten enää päätä näkemättä ystävääni, mitä tahdomme tänään tehdä.

Menen ensin sen luo.
Tarkkailen, millä fiiliksellä toinen on. Mikä olo itselläni on. Omakin fiilis voi todellakin muuttua siitä, kun lähdet kotoa ja ajat hevosystävän luo. Matkalla voi sattua jotain ikävää tai mukavaa.
Juuri sen hetken perusteella, kun olemme siinä yhdessä, päätämme yhdessä, mitä tänään tahdomme molemmat tehdä.

Aloitamme keskustelun, kysyn elekielellä esimerkiksi hevosen ollessa irti, tahtooko se tulla luokseni ja se vastaa, monesti tulemalla luo. Kysyn tahtooko se, että kosken siihen. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys, että meillä on aina oikeus koskea siihen. Eihän silläkään ole oikeus koskea ihmiseen, ellei se saa lupaa. 

Keskustelemme koko ajan, harjatessa, taluttaessa jne.
Hevonen saattaa kysyä seistessään narun päässä paikallaan, saako se liikkua. Se siirtää askeleen verran toista jalkaansa ja jos ihminen ei reagoi, sille on juuri vastattu, että se saa liikkua.
Todella usein juuri tuo liike jää ihmiseltä huomaamatta.
Ja kohta meillä on narun mitallinen ongelmia ja paikallaan pysymätön hevonen.
Pyydän aina hevosta siirtämään jalan takaisin paikalleen, jopa ottamaan pari peruutusaskelta riippuen tilanteesta ja vastaan näin, että en tahtonut vielä liikkua.

Voi olla, että päädymme ratsastusretkelle tai hevonen pääsee kärryjen eteen.
Voi olla, että vain ihmettelemme toisiamme laitumella.
Tärkein on kuitenkin toteutunut, päätimme yhdessä, mitä teimme.

Eikö olisikin mukava nyt mennä kysymään puolisolta, mitä hän tahtoo tehdä?
Kenties hän haluaa vaipua omien harrastuksiensa pariin illaksi ja on huomenna enemmän läsnä perheenne parissa kuin aikoihin ladattuaan akkujaan.
Tai kenties hän juuri tänään tahtoisi käpertyä yhdessä sohvan nurkkaan sinun lempisarjasi pariin. 

Vastavuoroisesti hän alkaa kysymään, mitä sinä tahtoisit tehdä. saatte rikkaan ja antoisan keskustelun aikaan, ja molemmille jää hyvä mieli, mitä sitten päädyttekään tekemään ;)