Keskustelun taito :)

On tärkeää osata puhua.
Vielä tärkeämpää on kuitenkin osata kuunnella.
Milloin viimeksi olet oikeasti kuunnellut, mitä toisella on sanottavaa?
Ilman, että olet keskeyttänyt, lopettanut lauseita puolesta ja yrittänyt ratkaista ongelmia, mitä ei ollutkaan olemassa?

Milloin viimeksi olet oikeasti ollut läsnä?
Katsonut lapsesi sädehtiviä silmiä puhelimesi sijasta, kun pieni ihme yrittää saada huomiosi ja kertoa sinulle, mitä hänelle kuuluu? 

Ja vaikka kuinka tahtoisit olla läsnä, ajatukset karkaavat heti kun veräjä unohtuu auki.
Voi olla, etteivät ne anna enää uudestaan kiinni.
Kun menetät hetken, toista samanlaista ei enää tule.
Se on yllättävän vaikeaa - olla läsnä.

Hevonen on siitä upea eläin, että se jos mikä, opettaa meille läsnäolon taitoa mitä parhaiten, kun annamme sille vain siihen mahdollisuuden.
Oikea parisuhde-terapeutti.
Sen kylkeen on painettu hevosen kokoisilla kirjaimilla
"Kommunikoi".
Keskustele asioista, puhu ja ennen kaikkea kuuntele, mitä toisella on sanottavaa. 

Näin vältyt ongelmilta tai ainakin saat huikean määrän työkaluja lisää niiden ratkaisemiseksi. 

Ongelmamme hevosen kanssa johtuvat siitä, ettemmme ymmärrä, mitä ne yrittävät meille kertoa. Emme ymmärrä, emmekä kuuntele. Aivan samalla tavalla kuin vaikkapa parisuhteessakin.
Kuvittelemme tietävämme, mitä toinen ajattelee tai tahtoo, muttemme kysy, onko todella näin.
Hevoselle viestitämme liudan elekieltämme tiedostamattamme, jota taas hevonen yrittää parhaansa mukaan tulkita ja toimia sen mukaan.
Me keskustelemme hevosen kanssa koko ajan. Viedessämme vettä, taluttaessamme tarhaan, kiertäessämme laitumella aitoja tarkistaen. Monena sellaisena hetkenä, kun emme tiedosta itse puhuvamme, hevonen kuuntelee.
Tahdoimme tai emme.
Ja usein taas kun hevonen puhuu, ihminen ei kuuntele. 

Ongelma on lähempänä kuin arvaakaan. Itsessä.
Ihmisessä.
Hevosta on helppo syyttää
- näin on saatu tehtyä kuuluisaksi paljon käytetty sana-

Ongelmahevonen. 

Niin paljon kuin minulla on ollut ongelmia hevosten kanssa, en ole tavannut koskaan ongelmahevosta.
Ihmisiä, joilla on ongelmia, joko hevosen kanssa tai ilman, olen tavannut sitäkin enemmän.

Itseni mukaan lukien.

Toista on niin paljon helpompi syyttää kuin myöntää itselleen saati muille, että on vaikeaa olla läsnä, on vaikeaa keskittyä kuuntelemaan ja on vaikeaa ymmärtää.
Myöntää, että pelkää.

 Suhteessa on helppo vierittää syy toisen harteille, unohtaa, että toinen on peilisi.
Hevonenkin peilaa sinua koko ajan.
Jos jokin asia ei toimi, pysähdy ja mieti, mitä voisit itse tehdä erilailla.
Saat kiitoksen nopeammin kuin ehdit ymmärtää ansainneesi sen.

Jotta voimme ymmärtää toisiamme, täytyy meillä olla yhteinen kieli, taito keskustella ja kyky ymmärtää.

Hevosen kanssa se on elekieli.
Hevonen sen jo osaa, ihmisen se täytyy opetella.
Väitän että kyseinen kielikurssi on elämäsi kieli-opinnoista eniten antavin ja opettavin.
Ja opettajasi, tässä tapauksessa hevoset, jaksavat joka kerta kärsivällisesti muistuttaa sinua ja opastaa, kun meinaa mennä väärin, koko teidän yhteisen elämän ajan.