Aikuistuminen ei tee asioista helpompaa :)

Jokainen meistä on elänyt sen ajan, 

kun vanhempien varoitukset kaikuivat kuuroille korville ja viisaat sanat saivat lähinnä nalkuttavan sävyn korvakäytävissä.

"Vieraiden kyytiin et sitten mene, ole varovainen ja siellä festareilla pysytte sitten yhdessä ja pidätte huolta toisistanne".. jne.

Ja kuinkas kävikään, kun pojat pyysivät viikonloppu-yössä kyytiinsä?

Menitkö?  

Minä ainakin menin ja hauskaa oli.

Nyt ajatellen, jos minulla joskus on tyttöjä, niin heillä ei tule olemaan mitään asiaa poikien kyytiin! ;)

Eikä festareille.

Ja ymmärrän vanhempien huolenkin aivan eri tavalla.

Minäkin olen nykyään huolissani.
Pelkään, että minulle rakkaille ihmisille sattuu jotain pahaa. ja toivon, ettei niin käy.

Kyllä sitä toisaalta on ollut aivan uskomatonta tuuria, ettei ole sattunut pahemmin. Ajatellen vaikkapa hevosharrastusta. Nuori tyttö, lapsi vasta, ja suuri voimakas hevonen.
Mikä yhdistelmä!

Toisaalta ehkäpä juuri se luottamus maailmaa kohtaan, mikä vain lapsella on ja minkä aikuinen menettää, on ollut avain suuren eläimen kanssa. 

Nyt aikuisena sitä ajattelee vähän joka asiasta ensin, mitä kaikkea voi sattua.
On oppinut, että voi oikeasti sattua.

Sitä tahtoisi takaisin sen lapsen huolettomuuden.
Maailma kun ei mistään saa niin suurta luottoa kuin lapselta.

Ajatellen, kuinka vähän lopulta oikeasti osasin ja varsinkin ymmärsin hevosystävääni nuorempana ja kuinka kauan niiden kanssa yhteistä taivalta ehdin kulkea ennen onnettomuutta, antavat hevoset ihmiselle huiman määrän uusia mahdollisuuksia ja anteeksi niin monta kertaa.