Molemminpuolinen kumppanuus :)

Kaksi vaihtoehtoa puolisoksi. 

Hän, jonka kanssa joudut aina jännittämään.
Et oikein saa selvää mitä hän tahtoo, ja hän menettää malttinsa heti, kun et tee niin kuin hän tahtoo. Hän päättää aina, kaikesta.
Repii sinua vaatteista ja pitää sinua omassa kodissasi kuin vankilassa. 

Ja sitten hän, jonka kanssa synkkasi heti.
Löytyi yhteinen sävel. Jonka luo menet mielelläsi.
Teet asioita hänen kanssaan omasta halustasi, omasta aloitteestasi. Kumpikin kunnioittaa toista. Käsittelee toista hyvin. 

Kumman kanssa mieluummin solmit läpi elämän kestävän suhteen?

Jos avioero-tilastoja on uskominen, kovin moni tarttuu heti ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Jokainen, joka on joskus eronnut, tietää, ettei se aina ole niin välttämättä kaunista.

Hevonen, joka tulee luo mielellään.
Ihmisen lähelle omasta tahdostaan. On paljon miellyttävämpi kumppani kuin lajitoverinsa, jonka ihminen huonolla käytöksellään ajaa luotaan kauemmas.
Kunpa muistaisimme joka kerta katsoa ajatuksen kanssa tuohon peiliin, mikä hevonen meille on. 

Tahdommeko läpi elämän kestävän suhteen
yhdessä ystävämme kanssa?
Sellaisen jossa molempien on hyvä olla?
Vai allekirjoittaa eropaperit. Kauppakirjan.
Jäädä tyhjälle pihamaalle seisomaan, kun hevoskuljetuskärryn takavalot loittonevat.
Kun se "hullu" hevonen lähtee etsimään itselleen parempaa ihmistä. 

Hullun eli ihmisen, joka ei osannut katsoa peiliin, jäädessä yksin pihamaalle seisomaan.