Aloittelija vai ammattilainen? Kumpi sinä olet?

Hevosmaailmassa ihmisistä käytetään eri nimityksiä, kuten "ammattilainen"  tai "aloittelija"
(tai ystävä tai ääliö)
ja näin me hevosihmiset monesti laitamme toisemme eri ryhmiin.
Uskallanko samaan hengenvetoon väittää jopa, että jokainen hevosihminen on joskus ollut aloittelija, joka on toivonut tulevansa ammattilaiseksi?

Nuori tyttö raviradan reunalla yksi ainut ajatus päässään:
"Jonain päivänä minäkin.." 

Tunnistan välittömästi itseni.

Mutta mikä on ero aloittelijan ja ammattilaisen välillä?

Mielsin vuosia, että aloittelija on esimerkiksi ratsastaja, joka alkeiskurssilla vasta muutaman kerran ratsastaneena kokeilee, olisiko harrastus hänelle sopiva.
Joka tarvitsee tämän ammattilaisen opastusta, koska ei osaa vielä paljoa.

Ja ammattilainen taas on ihminen, jolla on näyttää paperi, että on käynyt alan koulua ja valmistunutkin sieltä joskus. 

Kyseenalaistamatta millään tavoin hänen toimintatapojaan tai luonteensa sopivuutta kyseiseen työhön, uskomme hänen ammattitaitoonsa, koska onhan olemassa se paperi.

Vasta perustettuani yrityksen, (joka ei liittynyt hevosiin)
jonka alan olin täysin harrastusteni myötä itseoppinut,
ymmärsin,
ettei ammattilaisuuteen tarvita kuin taito.
Ja aina kaikkea ei voi opetella. Se joko on sinulla tai ei ole.

Ja toisaalta kumoan aiemman sanomalla, että aina voi opetella lisää ja pitää opetella lisää, jos oikeasti tahdot olla hyvä siinä, mitä teet.

Mitä enemmän ikää tulee, saatat huomata, että sinulla on nippu papereita, jotka todistavat sinun olevan ammattilainen vähän joka alalle.
Mutta välttämättä mikään niistä ei ole sinun intohimosi.
Työ, jota nyt teet ja todella hyvin teetkin, saattaa olla sellainen, minne et ole kouluttautunut päivääkään. Silti kuulet olevasi ammattilainen. Harva se päivä.

Aloittelija.
Niin hän, joka menee alkeiskurssille. Mikä sitten ollaan kun mennään jatkokurssille? Jatkaja?
Mitä nimityksiä mahtuu siihen väliin, harmaalle alueelle, mistä ei oikein kukaan tiedä sanoa, milloin ei enää ole aloittelija, muttei ammattilainenkaan? Kun ei koskaan lähtenyt hevoskouluun? Pitää silti tallia tai omistaa hevosia? Opiskeli olemalla hevosten kanssa, tekemällä paljon ja hyvin osaakin. Jopa paremmin kuin jotkut, joilla on se paperi. Luontaisempi tapa toimia.

Onko meillä hänelle nimeä?

Mikäs minä sitten olen?

Ongelmani palatessani vuosien jälkeen hevosten maailmaan oli, etten voi mennä alkeiskurssille, mutten oikein millekään muullekaan kurssille.
Alkeiskurssilla en voi sanoa, etten ole koskaan ratsastanut tai ollut tekemisissä hevosten kanssa, koska olinhan ollut vuosia ja se olisi kyllä huomattu. Silti en tuntenut olevani edes samalla tasolla kuin ensi kertaa hevosen selkään nousevat alkeiskurssilaiset, koska minä en olisi saapunut kurssille yksin - minun mukanani ratsasti pelko. Jäätävän kova pelko. 

Mitä enemmän opin hevosista, elekielestä, hevosmiestaidoista, koko tästä uudesta maailmasta, joka onnettomuuden ja vuosien jälkeen minulle aukeni, ymmärsin olevani aivan aloittelija.
Minä, joka olin vuosia elänyt hevosten kanssa, ratsastanut ja ohjastanut, niin raviradoilla kuin pelloillakin.
Minä, joka tiesin mitä tehdä. Luulin tietäväni. Olinkin yhtäkkiä aloittelija, uudestaan. 

Voin kertoa, että on hienoa olla aloittelija. Jättää kaikki vanha taakse ja ottaa ilolla vastaan kaikki se uusi, mitä olen saamassa. Se on jotain todella arvokasta. Paljon parempaa kuin vanha. Vanha, rakas hevoselämä päivitettynä tähän päivään, tähän elämäntilanteeseen, omaan historiaani sopivaksi.
Voisiko enempää toivoa?

 

Jonkun silmissä saatan jopa olla ammattilainen, josta tuli uudestaan aloittelija. Ja jälleen tämä aloittelija toivoo olevansa jonain päivänä ammattilainen, aivan samalle alalle kuin se nuori tyttökin - hevosalalle. Mutta paljon pehmeämmällä tavalla.

Äkkiä voisi luulla, että aloittelijan ja ammattilaisen ero on todella suuri ja matka heidän kahden välillä mahdottoman pitkä. Ei se ole. Nämä kaksi ovat lopulta yllättävän lähellä toisiaan. Aloittelija, jolla on intohimo, uteliaisuus, halu oppia ja luontaista kykyä on aina parempi ammattilainen kuin ammattilainen, joka on kadottanut innon, halun ja otteen. 

Enää ei taida olla tyttöä raviradan reunalla haaveilemassa. Mutta on nuori nainen, ihailemassa jokaista hevosihmistä, joka haluaa oppia hevosystävästään lisää riippumatta, onko hän tehnyt sitä jo vuosia vai ensimmäistä kertaa.